on säilynyt yllättävän paljon valokuva-aineis-
toa. Valtaosa siitä on otettu valokuvaamoissa
välittömästi rintamien takana tai kauempana
joukkojen järjestäytymis- ja tukialueilla. Sen
sijaan dokumentaarista itse sodankäynnin ku-
vaamista harjoitettiin satunnaisemmin ja yleen-
sä vain valkoisten puolella. Suomalaisten jou-
koissa ei toiminut varsinaisia sotakuvaajia ku-
ten saksalaisen Itämeren divisioonan BUFA-
organisaatiossa. Meillä lehtikuvaajien ensim-
mäinen polvi oli vasta eriytymässä ateljeeku-
vaajien ja kameraseurojen herrasmiesten jou-
kosta.
litseva kuvatyyppi esittää yksittäisiä miehiä
ja pieniä 24 hengen ryhmiä valokuva-atel-
jeissa taustoinaan, ns. fondina, usein eksootti-
selta vaikuttavia keskieurooppalaisia luonto-
näkymiä. Useimpien ennen kevättalvea 1918
kuvattujen ulkonäöstä yhtä vähän kuin ve-
dosten ulkoisista ominaisuuksista on vaikea
tehdä päätelmiä, kummallako puolella rinta-
maa valokuvaaja on toiminut. Epävarmuutta
lisäävät aikakauden valokuvatekniikan ja käy-
tössä olevien materiaalien puutteet.
niin punaiset kuin valkoiset. Porissa luotettiin
John Englundiin, Turussa ja Tampereella Aug.
Schuffertin ateljeihin, Lahdessa V. A. Rautel-
lin Lootukseen, Helsingissä Tyyne Böökiin.
tait. maist., Helsinki
sisällissodan valokuvaperinteessä
sin venäläisvaruskunnan sotilaita, sitten pu-
nakaartilaisia ja lopulta valkokaartia kaikki
saman yliromanttisen puutarhafondin edessä.
Toki valokuvaajien oma orientoituminen,
maine ja hinnoittelu ohjasi ja rajasi asiakas-
kuntaa niin, ettei punaisin tunnuksin astuttu
Helsingissä Esplanadien ja Kluuvin yläluok-
kaisiin ateljeihin. Kuopiossa Barsokevitschin
laajasta negatiivikokoelmasta ei löydy ainut-
takaan punakaartin aseenkantajaa.
vaihtua 1910-luvulla hiukan suurempiin ne-
gatiiveihin perustuviin postikorttikoon tuot-
teisiin. Näitä kuvia ei yleensä pohjustettu kar-
tongeille eikä niihin siten painettu valmiiksi
tietoa valokuvaajasta osoitteineen. Siksi val-
taosa sota-ajan kuvista on jäänyt vaille ku-
vaaja- ja paikkatietoja, mahdollistaen samalla
tarkoitushakuiset virhetulkinnat ja spekulaa-
tiot.
voitiin jättää vaivattomasti suoraan postin toi-
mitettaviksi, siten ne vastasivat uuden liikku-
van sukupolven ja poikkeusolojen yhteyden-
pidon tarpeisiin. Postikorttikuvat toimivat
omalla tavallaan visiittikorttikuvien tapaan
sosiaalisten suhteiden ylläpitäjinä ja siltoina
"täältä jostakin". Koteihin kaartilaiskuvia jäi
yleensä yksittäiskappaleina, joiden kautta säi-
lytettiin ja uusinnettiin perheen ja suvun yh-
teisiä kokemuksia. Valtiollisen poliisin teke-
mät kotietsinnät verottivat kuvamuistoista jo
heti alkuun osansa.